Henkinen hyvinvointi, Ravitsemus

Opettaja puhuu… Bloomin taksonomia elintapaohjauksessa…

Bloomin taksonomia

Lukion opettajana olen pohdiskellut paljon oppimisprosessia ja sitä mikä saa ihmisen opiskelemaan jotain syvällisemmin ja pääsemään sellaiselle tasolle, että opitun aiheen analysoiminen ja syvempi ymmärrys on mahdollista.

Jo vuonna 1956 yhdysvaltalainen koulupsykologi Benjamin Bloom esitti Bloomin taksonomian. Bloomin taksonomia auttaa määrittelemään oppimisen tason. Jokainen kasvatustieteitä opiskellut on kuullut Bloomin taksonomiasta ja sitä käytetään edelleen oppmisprosessin kuvaajana. Ei se ollenkaan hullumpi kuvaaja olekaan. Bloom jakaa oppimisen tasoihin: muistaminen, ymmärtäminen, soveltaminen, analysoiminen, arvioiminen, luominen. Kuvassa Bloomin taksonomia tyypillisesti pyramidimuodossa esitettynä. Kuvan lähde wikipedia.

bloomin taksonomia.png

Kolme alinta tasoa kuvaavat alemman tason osaamista. Alimmalla tasolla on siis muistaminen. Henkilö osaa mekaanisesti luetella asioita, muistaa ne ulkoa. Toisella tasolla jo ymmärretään enemmän. Kolmannella tasolla osataan soveltaa opittua käytäntöön. Neljännestä tasosta alkaa korkeamman osaamisen tasot. Opittua osataan analysoida ja arvioida. Korkeimmalla tasolla osataan luoda jotain uutta vanhaan pohjautuen.

Bloomin taksonomia elämäntapaohjauksessa

Voisiko elämäntapaohjauksessa pyrkiä muutokseen Bloomin taksonomian kautta. Olisko muutos vaikuttavampi ja voimallisempi, jos muutos perustuisi omaan ymmärrykseen ja kykyyn analysoida, arvioida ja luoda.

Monien kokemus personal trainingista on seuraavanlainen (tämä riippuu toki paljon valmentajasta ja varmasti todella erilaisia kokemuksia on myös). Valmennettava ja valmentaja tapaavat ensimmäisen kerran. Keskustellaan tavoitteista (esim. painonpudotus, energian lisääntyminen, ruokavalion parantuminen).  Asetetaan tavoitteet. Seuraavalla tapaamisella valmentajalla on valmis ohjelma, jota valmennettava alkaa noudattaa. Ohjelma voi olla joko ruokavalio- tai liikuntaohjausta tai sisältää molempia. Ohjelmaa ei käydä syvällisemmin läpi. Ei kerrota miksi ohjelmassa on aamulenkki tai miksi salilla käydään nimenomaan 2-3krt/vk. Miksi saliohjelman palautukset ovat tietyn pituisia, mihin sillä pyritään. Asiakas saattaa myös miettiä miksi hiilihydraattipitoinen ateria on sijoitettu johonkin tiettyyn kohtaan päivässä tai miten hänen tietty terveysongelmansa on huomioitu suunnitelmassa ja miksi näin on tehty. Ongelmaksi opettajan näkökulmasta tällaisessa valmennusprosessissa koen sen, että ohjeet tulevat ”ulkoapäin” valmentajalta. Asiakas ikään kuin opettelee ulkoa ohjeet ja ohjelmansa ja alkaa mekaanisesti noudattaa niitä.  Mielestäni tässä juututaan Bloomin taksonomian kahdelle tai kolmelle alimmalle portaalle: muistaminen, ymmärtäminen ja ehkä soveltaminen. Asiakas muistaa, miten hänen pitää syödä ja liikkua. Hän ymmärtää tästä olevan hyötyä terveydelle. Miten käy asiakassuhteen päätyttyä? Onko muutos syntynyt? Pysyykö se? Onnistuisiko kaikki paremmin jos ymmärtämys olisi syvempää ja kyky soveltaa opittua olisi parempi. Lisäisikö tämä asiakkaan sisäistä motivaatiota?

Entäpä jos…

Entäpä jos valmennusprosessissa käytäisiin enemmän läpi mitä hyötyä muutoksilla saavutetaan? Mihin erilaiset asiat perustuvat esimerkiksi miksi treenataan tietyllä tavalla ja tietyin aikavälein, mitä lihaksessa tapahtuu lepotilassa. Tai miksi peruskuntoa harjoitetaan kaikista eniten kestävyyskunnon osa-alueista. Voisiko asiakas halutessaan opiskella asiaa hieman enemmän asioita, tehdä itse muutosehdotuksia? Voisiko asiakas itse analysoida ravintopäiväkirjaansa ja etsiä sieltä suurimmat hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen lähteet ja laskea miten saanti suhtautuu suosituksiin. Voisiko valmentaja toimia oppimisprosessin ohjaajana? Olisiko muutokseen helpompi sitoutua, jos ymmärtää enemmän?

Elintapaohjauksen vaikuttavuuden on todettu lisääntyvän motivoivan haastattelun kautta. Myös oman käyttäytymisen seuranta on havaittu tehokkaaksi menetelmäksi (http://www.ukkinstituutti.fi/filebank/2996-terveysliikuntauutiset2017.pdf). Motivoivassa keskustelussa haluaisin käyttää enemmän oppimisprosessia tukevia menetelmiä pyrkien siihen, että valmennettavalle jäisi osaava ja pystyvä olo. Oman käyttäytymisen seurannan tuloksia olisi mahdollisuuksien mukaan pohdittava yhdessä ja muutosehdotuksia tulisi saada myös asiakkaalta itseltään. Ongelmaksi varmasti muodostuu se, että tämä vie aikaa. Onko asiakas valmis käyttämään personal training-tapaamisen tai osan siitä asioihin paneutumiseen vai haluaako hän nopeasti valmiita ohjeita, joita noudattaa.

Nykyajan nuoret saavat terveystiedon opetusta terveystieto-nimisen oppiaineen tunneilla yläkoulusta alkaen. Alakoulussakin on toki terveystietoa eri oppiaineisiin integroituna. Terveystieto on myös pakollinen (1 kurssi) lukioaine. Meillä siis kasvaa sukupolvi, jolla on paljon tietoa niin omasta kuin kansanterveydestäkin. Nähtäväksi jää, miten he sitä soveltavat ja miten pitkälle oppimisprosessi on heidät Bloomin taksonomian askeleilla kuljettanut.

Käyttäisitkö sinä osan personal training-valmennuksestasi opiskeluun? Motivoisiko tieto sinua?

 

You have only one life, make it your masterpiece!

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s