Fyysinen hyvinvointi, Henkinen hyvinvointi

Kovasta menosta lempeämpään, spinningistä kävelyyn

Olen aina pitänyt kovatempoisesta liikunnasta, mutta viime vuoden aikana liikkumiseni on muuttunut lempeämmäksi. Syy tähän on kehossani, joka on ilmoittanut minulle sietokyvyn rajoistaan migreeninä. Migreeni vaivaa minua helposti kuormituksen kasvaessa liian suureksi (oli se sitten henkistä tai fyysistä, unettomuudesta johtuvaa tai mistä vaan, joka rikkoo tasapainoa). Nyt en puhu mistään pienestä päänsärystä vaan sellaisesta jyskytyksestä, joka saa voimaan pahoin ja joka jatkuu monta päivää valloilleen päästessään.

Olen opetellut tunnistamaan sellaisia tekijöitä, jotka horjuttavat tasapainoa ja olen joutunut asettamaan rajoja itselleni. Harmikseni yksi horjuttajista on kovatehoinen liikunta. Olen aika sinnikäs tyyppi enkä ihan hevillä tätä kehoni ilmoittelua uskonut. Vielä viime vuonna ohjasin zumbaa ja muita ryhmäliikuntatunteja. Ne kaiken muun ohella alkoivat olla liikaa. Oli pakko hidastaa. Olin jo valmiiksi uupunut työn ja jatkuvan migreenin vuoksi ja kova liikunta siihen päälle oli kerta kaikkiaan paljon paljon enemmän kuin mitä kestin. Pää oli kuin jyrän alle jäänyt jokaisen zumba-ohjauksen jälkeen. Usein se oli vähän kipeä jo valmiiksi mutta varsinainen ilotulitus alkoi sitten iltayöstä.

Photo by freestocks.org on Pexels.com

Miten liikkumiseni muuttui?

Kuntosaliharjoitukset muuttuivat rauhallisemmiksi ja kovatehoinen spinning jäi pois. Aloin kävellä pitkiä lenkkejä juoksun sijaan. Kesän aikana en ohjannut enää ryhmäliikuntoja ja poissa pysyttelen myös jatkossa niin mukavaa kuin ohjaaminen onkin ollut. Tämä kyllä suoraan sanottuna surettaakin ja toivon, että tilanne vielä muuttuu. Joskus on vaan pakko kuunnella itseään vaikka se tarkoittaisikin muutoksia. Nyt syksyllä olen viritellyt uudelleen käyntiin nuoruuteni harrastuksen jazz-tanssin. Voi kun se onkin ihanaa ja niin paljon lempeämpää kuin esimerkiksi zumba (joka sekin on ihanaa, mutta todella kovatempoista…ainakin ohjata…!).

Aikaisemmin ajattelin, että liikkumisen täytyy olla melko kovaa ja raskastakin, jotta siitä saadaan maksimihyöty. Kuitenkin, noin 80% liikkumisestamme tulisi olla kevyttä ja se loppu 20% sitten sitä vähän raskaampaa. On myös huomioitava elämän yleinen kuormittavuus. Jos elämässä on stressiä, kiirettä, terveydellisiä haasteita tai kuormitusta vaikkapa ihmissuhteissa, ei elimistö tarvitse eikä jaksa kuormitusta enää liikunnankin puolelta. Kaikki kuormitus ”sataa samaan saaviin”. Elimistö ei osaa erotella tuleeko stressi spinningistä (kovasti liikkuminen aiheuttaa fyysisen stressireaktion elimistössä) vai työpaikalta. Kun kuormitusta on liikaa, alkaa saavi vuotaa.

Kuuntele siis itseäsi!

Oletko sinä muuttanut tai joutunut muuttamaan liikuntatottumuksiasi johonkin suuntaan elämäsi aikana? Ehkäpä aloittanut liikkumisen tai muuttanut tyyliäsi? Löytänyt uuden harrastuksen? Olisipa kiva kuulla! Jätäthän kommentin!

You have only one life, make it your masterpiece!

Processing…
Success! You're on the list.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s