Japanissa on vuosisatoja vanha traditio ”kintsugi”, joka tarkoittaa sananmukaisesti kultaista korjausta. Siinä rikkoutunut keraaminen astia korjataan ehjäksi sulatetulla kullalla. Kulta ei peitä säröjä vaan korostaa niitä ja tekee samalla astiasta ja sen historiasta ehjää arvokkaamman.
Meillä kaikilla on särömme. Paljon hyvinvoinnistamme riippuu siitä, miten säröihimme suhtaudumme ja siitä, miten pääsemme eteenpäin hajottuamme pirstaleiksi.
Pyritkö sinä korjaamaan särösi siten, että kukaan ei huomaa niitä?
Pyritkö peittämään ne… ehkäpä jopa itseltäsi.
Mitä jos korjaisit särön niin, että korjaus näkyy? Antaisit korjauksen olla kaunis, näkyvä ja kertoa sinulle siitä, että olet kehittynyt. Olet tullut sen ansioista erilaiseksi, uudenlaiseksi ja kukaties myös paremmaksi, mitä se ikinä sinulle tarkoittaakaan.
Rikki menemisessä on myös suuri mahdollisuus. Olet ehkä ihan säpäleinä mutta entäpä jos toipuessasi yhdistäisit toisiinsa ainoastaan ne toimivat palat? Sinun ei tarvitse olla samanlainen kuin aikaisemmin. Muutos, trauma, kasvupaikka, vaikeus, uupumus ja umpikuja ovat kaikki hurjia ja vaikeita kokemuksia. Ne saavat ihmisen palasiksi. Ne ovat kuitenkin myös mahdollisuuksia. Muutosta ei yleensä tapahdu, ellei ole pakko. Muutos on hankalaa mutta umpikuja avaa usein oppimisen ja kehittymisen tien.
Millaisia ajatuksia sinussa synnyttää seuraava Sanna Wikströmin runo?
Movedum 